Heräin tänä aamuna äitin huutoon. Sillä oli sitten jälleen napsahtanu päässä ja se auko päätään miehelleen ja kaikki tuntu nyt olevan tämän miehen vika. Ja jos mies ehdotti ratkaisua ongelmaan niin samantien äite ehti keksiä uuden vian/ongelman. Se elää täysin 7vuotta sitten päättyneessä epäonnistuneessa avioliitossaan ja kärsii helkkarinmoisesta ikäkriisistä kun ei enää lastenhankintakaan onnistu. Tilannetta ei helpota että nuorempi sisar odottaa toista lastaan..

Yö unet jäiki vähäsiks. Jouduin tukalaan väliin kun rehellisesti sanottuna pidän enemmän äidin uudesta miehestä kuin omsta äidistä. Karu fakta. Ei sillä ettäkö mun äiti täysi tyränni olis, mutta ei se siitä kaukanakaan ole. Sääliksi käy niitä jotka eteen osuu..

Pakkasinkin kaikki kamppeet ja sain kyydin isän luo. Vähä eilistä pizzaa naamaan ja parin tunnin päikkärit niin jatkoin matkaa kangasalle kummipoikaa katsoon. Sillä piisaa virtaa ja edelleen ongelmia syömisen kaa, mut kun kysyin suoraa niin selvis et se pelkää lihovansa niinku isänsä. Kyse on 5v pojasta?!?! Vähän ravitsemusoppia ja ruoka alko maittaa :) Ihan olen ylpeä itestä.

Se pikkune nukahtiki sit saunan jälkeen sohvalle ja sain kantaa sen sänkyyn, ja annoin kunnon hyvän yön suukonkin. Hieno tunne. Se on vähän mustis kun äiti odottaa toista, ja onkin tänään pariin kertaan kutsunu mua mammaks. Selitin kyl et minua pitää kuttuu (kämppis sanoo aina kuttuu :)  ihan täriks.

Loppu ilta mennyki äiti traumaa netin välityksel purkamalla.. Kiitos kun joku jaksaa kuunnella.

Koira onkin vallannu sängyn jalkopään että ei muuta ku polvet suuhu ja nukkuu! <3